Eukalyptuskranssit easysti

Nyt puhdistetaan Habitaren väri-iloittelu silmistä ja kiinnitetään katse seesteisiin eukalyptus-kransseihin jotka tein viime viikonlopun hiljaisuudessa.

Mun luotto-kranssipohjat on monena vuonna olleet nämä isot metallisydämet joihin tykkään kiepauttaa aina jotain vihreää ja sitten ne löytää paikkansa mm. terassin ikkunoilta.

Piipahdin viime viikolla hakemassa Kukkakauppa Broncosta kimpun eukalyptuksen oksia ja hiljaisen viikonlopun aikana sain purettua kransseista vanhat rehut ja nyt niillä on uudet kuteet. 

Eukalyptus on kovin kiitollinen kranssimatsku koska lehdet kuivuu tavattoman kauniiksi eivätkä vaihda väriä kuivuessaan. Isomman sydämen täytin kokonaan, pari pienempää saivat lehdet vain harteilleen, muuten olisivat menneet liian täyteen.

Muutamalla rautalangalla kiinni ja siinähän se.

No mutta mistä näitä sydänrautoja sitten sais? Broncon Niina sen keksi kun näytin Habitare-reissulla kuvia näistä. Ne vanhat pesuloiden käyttämät metallihenkarit on täydellisiä! Ja löytyy ainakin kirpputoreilta, myyvät varmasti jos kysyy!

Syyskuu on jo puolessa välissä että eikun askartelemaan!

Ai niin, huomasin kuvia katsellessani että tämähän on ihan niinkuin 

Pikkutalon elämää-kansikuva tuossa ylhäällä!

Kivaa viikonloppua,

Sanna

Viimevuotiset vihreät oli jo vähän surullisen näköiset.

Määkin olin Habitaressa!

Mitä mittää kuulkaas, täällä vanha trendsetteri ilmoittautuu.

Eilinen päivä oli laatuaikaa designin syövereissä. Pikaisesti ehdin jo kurkkaamaan mitä blogikaverit kirjoitti / olivat kuvanneet avajaispäivänä.

Miten ne osaakin jutella noin asiantuntevia ja ottaa niin raikkaita ja vaaleita kuvia.

Tämä daami ryömi taas värien keskellä, ihmetteli mitä kummallisimpia asioita jotka oli mukamas kurkistus tulevaisuuteen, visio ja mitä kaikkea...

Summa summarum, Habitare oli ihanan värikäs, eloisa, täynnä väkeä ja uskoa tulevaan.

Vahvimmat värit: Mummon kalsarien vaaleanpunainen ja kaikki vihreät + MUSTA!

Olkaa hyvät!

Ja sitten oli Avotakan 50- vuotisjuhlaosasto johon rakastuin täysillä.

Maija Rasila oli tehnyt mahtavaa työtä luodessaan tämän kokonaisuuden!

Mujin osastolle yritin mahtua, en onnistunut, täyttä oli! Kuva siis ulkopuolelta :)

Anttiikkimessuilla tällä kertaa kauniita koruja. 

Pari sormusta sujahti sormiin Fifty Sixtyn osastolta 

mutta tämä kauppiattaren kaunis setti vei jalat alta!

Kaikkea kivaa oli tarjolla...

Siinähän se, tämän vuoden Habitare kuvina.

Vielä on 3 päivää aikaa jos et ole ehtinyt käymään.

Sanna

Wolf-hylly ja värikäs yksiö

Tämän vuoden kuvia siivotessani huomasin että mullahan on kokonaan jäänyt esittelemättä teille pikkuruinen koti Turun kattojen yllä.
Ihana, kodikas 28m2 kukkulalla, ylimmässä kerroksessa jonka näköalat hakevat vertaistaan.

Nämä pienet yksiöt asettavat aina haasteita sisustuksen lisäksi linssille ja kuvaajalle. Vaikka kuinka peruuttaisi nurkkaan, ei kunnollista kokonaiskuvaa saa millään. Siispä pitäydytään yksityiskohdissa, ihmetellään värien kirjoa ja bongataan muotoja.

Kodin sisustus on mainio paletti uutta, vanhaa, nimekkäitä suunnittelijoita, design-klassikoita ja roskislöytöjä. Täällä eivät päde samat säännöt joita yleensä noudatetaan pienten neliöiden kanssa. Ei rauhallista värien käyttöä, ei minimalistista esillepanoa. Ja silti kokonaisuus toimii mainiosti, luo viihtyisän fiiliksen ja on toden totta asukkaansa näköinen ja sitäpaitsi juuri hänelle tärkein paikka maailmassa.

Sisustuksen hallitsevat värit ovat vihreä ja oranssi joita toistuu seinissä, tauluissa ja esineissä.
Myös Ikean Vallentuna -sohvasta on toinen puoli oranssi.
Uskaltaisitko itse?

BEdesignin mieletön Wolf-hylly taipuu mainiosti värikkäiden esineiden kaveriksi ja tuota vihreää seinää vasten se on täysi kymppi. Se on yleensä kuvattu käsittämätöntä betoniseinää tai vasten mutta pääsee valtavan hyvin oikeuksiinsa näin. Turkulaisen designin riemuvoitto!
 Toisella seinällä oleva String -hylly saa väriläskänsä kirjankansista ja muutamista koriste-esineistä.

Aallon ruokapöytä ja tuolit ovat siirtyneet isältä pojalle. Ne on isänsä saanut aikoinaan 30- vuotislahjaksi ja kulkeneet siitä asti mukana. Harri Koskisen Cosy-lamppu, Eero Aarnion Pastilli säästölipas ja Pehtoori-pannu ovat kotimaisia klassikkoja, eri vuosikymmeniltä mutta silti samaan kotiin sopivia.

Pieni keittokomero taipuu yllättävän hyvin ruoanlaittoon kun työtasona voi käyttää Aallon isoa ruokapöytää. Monesti ollaan puhuttu asukkaan kanssa että JOS pitäisi valita, ennemmin riittävän iso ruokapöytä kuin sohva. Pöydän ympärille sitä useimmiten täälläkin kokoonnutaan koko illaksi,  syvennytään töihin ja harrastuksiin. Sohvalla tulee lojuttua sitten kaukosäätimen kanssa.

Asunnon parhaita puolia on myös täysmittainen lasitettu parveke josta on hävyttömän hienot  maisemat keskustan kattojen yli ja Turun taidemuseolle. Tärkeitä lisäneliöitä jotka mahdollistavat kaupunkiviljelyt ja maailmanparannukset viinilasin äärellä.

Kas näin on värikkään sisustuksen syksy polkaistu käyntiin. Mitäs piditte?
Itse ihailen tätä asukkaan tapaa sisustaa koti juurikin omannäköiseksi, sen suuremmin trendejä seuraamatta ja silti hitsin ajankohtaisesti.

Tästä on hyvä luistella kohti keskiviikkoa ja Habitare -messuja. Kamera lähtee mukaan joten raporttia seuraa...

Energiaa syysviikkoon,
Sanna

Ja jotta stoorin linkit eivät tulisi väärin ymmärretyiksi, olen lisännyt ne kertoakseni mistä tuotteet on ostettu ja muistuttaakseni TAAS KERRAN että kannattakaa niitä oman alueenne sisustusliikkeitä jotta ne voivat jatkossakin tarjota teille asiantuntemusta ja ideoita kodin sisustukseen.

 

 

ps. Tunnistitteko hanurin?
Kiitos messulainasta, kultaseni :)